Ulkonäkö: Kiramekulla on tummanruskeat hiukset, syvänvihreät silmät ja melko vaalea, mutta silti hieman rusehtava iho (sekä tietenkin suipot korvat). Hän käyttää pääosin "oudonvihreää", pitkää kaapua joka on kirjaimellisesti lähes vuorattu taskuilla. Kaavussa on ylisuuri huppu ja liian pitkät hihat. Oudonvihreä taas tarkoittaa sitä, että kaavussa on vihreän, harmaan ja ruskean kaikkia sävyjä ja väriä on siksi vaikeaa määrittää. Se myös maastoutuu hyvin metsään. (mikäli roolipelin vuodenajat vaihtuvat, sitä ei lukenut missään: Kirameku saattaa vaihtaa kaapua muuten samanlaiseen, mutta vuodenajan mukaan väriltään enemmän rusehtavaan (kevät ja syksy) tai valkoiseen (talvi)). Kaavun alla Kiramekulla on hihaton, khakivihreä paita jossa on eräänlaiset ”läpät” edessä ja takana sekä halkiot sivuilla, nahkainen vyö jonka solki on hopeinen ja siinä roikkuu tikari, tummanvihreät pussihousut sekä pitkävartiset, tummaa nahkaa olevat saappaat joiden sisäpuolella on puukko (ei oikeastaan taisteluun, vaan lähinnä mm. vuolemista varten). Perintöveitset roikkuvat ristikkäin selässä, hiusten ja hupun alla. Mikäli huppu on päässä, se varjostaa niin paljon että vain suu näkyy kunnolla. Energiakiveään Kirameku pitää sydämensä päällä olevassa taskussa, sillä ei luota sen pysyvän esim. kaulassa.

Luonne: Hieman synkähkö ja hiljainen, vihreiden tavoin hyvin läheinen luonnon kanssa. Viihtyy metsässä ja vapaudessa, eteenkin silloin kun on hiljaista. Pitää myös yöstä ja valvoo mielellään myöhään jotta voisi katsella kuuta ja tähtiä, mieluiten muuttaa muotoaan toteemieläimekseen ja liitää pitkin syvänsinistä taivaankantta. Kirameku ei ole taistelija parhaasta päästä, mutta sitäkin parempi jäljittäjä ja melko ketterä. Pääsee helposti paikkoihin, joihin joku muu ei välttämättä pääsisi. Tästä syystä myös taitava varas. Oikeastaan Kirameku pitää varastamisesta ja sen tuomasta jännityksestä. Omilta heimolaisiltaan ei tietenkään koskaan pihistäisi mitään, mutta on jo pitkän aikaa yrittänyt saada haltuunsa jonkin toisen heimolaisen energiakiven. Kuljeskelee mieluiten yksin kuunnellen hiljaisuutta, muttei aio mistään hinnasta jättää heimoaan ja ruveta erakoksi. Kiramekun luonteen varjopuolia sen synkkyyden lisäksi ovat mm. omistushalu ja jääräpäisyys. Hyviä puolia taas ovat pitkäpinnaisuus (lähes mahdotonta saada suuttumaan, sillä keksii yleensä takaisin jonkin pistävän kommentin) ja luottavaisuus (tietenkin on hieman epäluuloinen täysin ventovierasta kohtaan, mutta ystävystyy melko helposti). Omaa tarkan näön ja kuulon, kiitos lapsena metsässä peuhaamisen ja leikkimisen. Kirameku on yleensä melko poikamainen ja pitää tiukasti kiinni oikeuksistaan.

Menneisyys: Kirameku syntyi pieneen Anmei-Ró-heimoon, joskin tällä oli hyvin kaukaisia sukulaisia Anyaya-Ró’ssa (siis oikeasti kaukaisia, joku äidin äidin äidin siskon äiti tms., kenties tämä selittää luonteen?). Hänen isänsä kuoli Kiramekun ollessa vasta 5-vuotias (ihmisen iässä, en jaksa laskea haltian ikää ^^’), jolloin tämä alkoi kuljeskella yksikseen ja erkaantui leikkitovereistaan. Nautti jo varhain vapaudestaan ja leikki metsässä eläinten kanssa harjoittaen näin ketteryyttään ja näppäryyttään. Jossain vaiheessa Kirameku sai äidiltään perintönä kulkeutuvat veitset (annettiin aina vanhimmalle lapselle tiettyyn ikään tultaessa), joiden kanssa yritti sitten harjoitellakin jotain. Eipä Kiramekusta silti kovin hääppöistä taistelijaa tullut, vaeltelu kun kiinnosti paljon enemmän (oli harjoittelusta kuitenkin sen verran hyötyä, että tosipaikan tullen haltia kykenee suojelemaan henkeään). Kiramekulla oli (ja on edelleen) myös kaksi pikkuveljeä, mutta tämä ei koskaan jaksanut viettää aikaa näiden kanssa.

Muuta:
- hahmo luotu 22.4.2005

Pelipaikka: Tribes of the Enchanted Crystals