Ulkonäkö: Jagaimon turkin pohjaväri on puhtaanvalkoinen. Sillä on mustat korvat ja ruskeat silmät. Naaraalla on sekä kasvojensa kummallakin puolella, että kyljissään kolme violettia raitaa symmetrisesti. Vasemman etujalan ympärille sille on kietaistu musta nahkanauha, jonka molemmissa päissä on yksi musta helmi.

Luonne: Elämä on opettanut Jagaimon vahvemmaksi, kuin mitä se oli vasta puolisen vuotta sitten. Koira ei enää pelkää karasulaisia yhtä paljon kuin nuorempana, mutta käyttäytyy niiden seurassa edelleen varautuneesti. Laumattomien kanssa naaras on hieman rentoutuneempi, mutta yhtä kaikki epäluuloinen. Nyt kun sen elämän - toivon mukaan - epämiellyttävin aika on ohi, hakucholainen uskaltaa ajatella positiivisemmin ja ennustaa parempaa huomista.
Jagaimo rakastaa täydestä sydämestään Shirozatouta ja haluaa elää tämän kanssa hautaan asti.

Menneisyys: Kun Jagaimo oli puolivuotias, se näki kuinka pieni villikoiraryhmä tuli ja tappoi tämän vanhemmat. Ne olisivat tappaneet pennunkin, mutta eräs muukalainen tuli ja pelasti nuoren naaraan. Muukalainen menetti korvansa ja osoittautui myöhemmin sokeaksi, mutta ei suostunut paljastamaan nimeään. Jagaimo alkoi kutsua urosta nimellä Idai, suurenmoisuus, ja vanhempien puutteessa koira alkoi seurailla pelastajaansa. Lopulta Idai "adoptoi" Jagaimon ja alkoi kasvattaa tätä omanaan.
Paljon myöhemmin, Jagaimon ollessa parivuotias, se oli vuorilla kävelyllä Idain kanssa. Kaksikon kimppuun hyökkäsi identiteettikriisinen karasulainen, seurauksena Idai putosi rinnettä alas ja Jagaimo sai iskun päähänsä alkaen myös luulla itseään Karasuksi. Jonkin aikaa naaras roikkui uuden tuttavuutensa mukana, mutta erosi tästä sittemmin erään riidan takia. Kaupungissa seikkaillessaan Jagaimo törmäsi Socras-nimiseen karasuun ja hankki tämän avustuksella itselleen miekan ja valjaat.
Hiljalleen Jagaimo alkoi kuitenkin muistaa menneisyyttään pieninä paloina. Sen vanha minä ja uusi minä jakautuivat kahdeksi persoonaksi, ja johti jopa erään vanhan tutun kimppuun hyökkäämiseen. Tajuttuaan mitä oli tehnyt (tai pikemminkin yrittänyt tehdä) koira juoksi itkien pois ja kirjaimellisesti törmäsi taas uuteen tuttavuuteen: Shirozatouhun. Uros sai Jagaimon paremmalle tuulelle, kaksikko tutustui toisiinsa ja ystävystyi.

Eräänä kirkkaana talviyönä Jagaimo päätti saaneensa tarpeekseen epämiellyttävämmästä puolestaan, joten se kulki heinikolle, kaivoi jäisen maan auki ja hautasi kuoppaan sekä miekan että valjaansa. Pitäessään hiljaista hetkeä se kuuli äkkiä laulua, eikä aikaakaan kun sen kuonon eteen ilmestyi Shirozatou. Kaksikko vietti yön yhdessä jutellen ja laulaen ja aamun koitteessa saivat tarpeeksi rohkeutta tunnustaakseen toisilleen tunteensa.

Kaksikko sai jälkikasvua ja eli aikansa onnellisena, mutta sitten Shirozatou katosi salaperäisesti. Siitä lähtien Jagaimo ei enää ollut oma itsensä; se ei voinut huolehtia itsestään saati pennuistaan. Kesäyönä, kuutamoltaan samanlaisena kuin talvella kauan sitten Jagaimo kuuli saman äänen, joka oli pääsyy suurimpaan osaan sen menneisyyden ongelmiin. Ääni käski juosta, Jagaimo totteli. Naaras päätyi satamaan jossa se nousi laivaan, piiloutui, ja aamunkoitteessa seilasi toisille maille jotka toivottavasti tarjoaisivat sille paremman tulevaisuuden.

Muuta:
- tunnuskappale: Travis - Why Does It Always Rain On Me?
- hahmo luotu 31.8.2004 NDW:hen ja siirretty Kliseen maille 7.6.2005
- Jagaimo poistui pelimaailmasta 25.7.2007

Pelipaikka: Cliché